Amerikkalainen jalkapallo

Mikä on amerikkalainen jalkapallo?

Kummallakin joukkueella on kentällä kerrallaan 11 pelaajaa. Hyökkäävällä joukkueella on neljä yritystä eli downia edetä 10 jaardia. Jos matka täyttyy, joukkue saa uudet neljä yritystä seuraavaa kymmentä jaardia varten. Jos matka ei täyty, pallo siirtyy vastustajalle.

Pisteitä tulee pääasiassa kahdella tavalla: viemällä pallo vastustajan maalialueelle (touchdown, kuusi pistettä) tai potkaisemalla pallo maalitolppien välistä (kenttämaali, kolme pistettä). Pelissä on erilliset hyökkäys-, puolustus- ja potkuryhmät, joten pelaajat erikoistuvat.

Miten pääsen alkuun?

Helpoin ensiaskel on lippupallo eli flag football. Se on kontaktiton versio, jossa vastustaja pysäytetään vetämällä lippu pelaajan vyöltä. Joukkueessa on viisi pelaajaa, ja laji sopii hyvin myös sekajoukkueille. Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton sivuilta löytyvät lippupalloseurat ja sarjat.

Kontaktipelin pariin pääsee seurojen aloittajaryhmien kautta. Seura opettaa ensin perustekniikan, ennen kuin pelaaja astuu täyskontaktipeliin. Ota yhteyttä paikalliseen seuraan ja kysy aloittajaharjoituksista.

Perussäännöt lyhyesti

IFAF:n sääntöjen mukaan touchdownin jälkeen joukkue saa vielä lisäyrityksen: onnistunut kenttämaali tuo yhden pisteen ja touchdown kaksi pistettä. Puolustus saa kaksi pistettä safetysta, jossa pallonkantaja pysäytetään hänen omalla maalialueellaan.

Peli alkaa potkulla, minkä jälkeen vastaanottava joukkue aloittaa hyökkäyksen. IFAF:n lippupallosäännöt on kirjoitettu 5 vastaan 5 -peliin ilman kontaktia, joten sama muoto sopii Suomessa aloittajille ja sekajoukkueille.

Peli pysähtyy jokaisen yrityksen jälkeen, ja uusi yritys alkaa asetelmasta. Säännöt ovat laajat, mutta jo näillä perusteilla ottelua pystyy seuraamaan. Liitolla on suomenkielinen sääntökirja seurojen ja pelaajien käyttöön.

Kuinka iso kenttä on ja mitä termit tarkoittavat?

Kansainvälisen jenkkifutisliiton IFAF:n sääntökirjan mukaan pelialue on 100 jaardia pitkä ja 53 1/3 jaardia leveä, eli noin 91 x 49 metriä. Kummassakin päässä on lisäksi 10 jaardin syvyinen maalialue. Kentällä saa olla kerrallaan enintään 11 pelaajaa per joukkue.

Mitä varusteita tarvitaan?

Kontaktipeliin tarvitaan kypärä ja suojat, ja seura antaa usein aloittajalle lainaksi perusvarusteet kokeilun ajaksi. Siksi hintataso on lajissa korkea verrattuna moniin muihin joukkuelajeihin. Lippupallossa suojavarusteita ei tarvita: pelaajalla on yllään lippuvyö, ja kengiksi riittävät nurmi- tai tekonurmikengät tai sisällä lenkkarit.

Pelipaikat ja joukkueen rakenne

Amerikkalaisessa jalkapallossa joukkue jakautuu kolmeen ryhmään: hyökkäys, puolustus ja erikoisryhmät, jotka hoitavat potkut. Kentälle astuu aina vain osa joukkueesta, ja vaihdot tehdään pelin pysähdyttyä. Siksi kenttäpelaajalla on yleensä yksi tai kaksi pelipaikkaa, joihin hän erikoistuu.

Hyökkäyksessä pallon pelaa tavallisesti pelinrakentaja (quarterback), joka heittää tai ojentaa pallon juoksijalle. Muut hyökkääjät pyrkivät vastaanottamaan heiton tai tekemään tilaa juoksijalle. Puolustus yrittää pysäyttää pallonkantajan ja estää eteenpäinmenon. Erilaiset pelipaikat tarkoittavat, että lajiin sopii hyvin eri kokoisia ja ominaisuuksisia pelaajia: osa tarvitsee voimaa, osa nopeutta ja osa tarkkaa heittokättä.

Mitä harjoituksissa tehdään?

Harjoitukset sisältävät fyysistä valmistautumista, pelikuvioiden opettelua ja pelitilanteiden harjoittelua. Taktiikka on iso osa lajia, joten harjoituksissa käydään läpi pelikirjan kuvioita ja harjoitellaan ne toistoina. Aloittajaa ei heitetä suoraan otteluun, vaan hänelle opetetaan ensin perustekniikka ja turvallinen kaatuminen.

Lippupallossa harjoitukset ovat kevyempiä ja nopeampia: harjoitellaan syöttöjä, lippujen vetämistä ja pelikuvioita pienessä kentässä. Laji sopii hyvin henkilölle, joka haluaa kokeilla amerikkalaisen jalkapallon pelaamista ilman kontaktia ja suojavarusteita.

Mikä ero on lippupallolla ja kontaktipelillä?

Lippupallo on hyväksytty Los Angelesin 2028 olympiaohjelmaan, joten laji kasvaa myös Suomessa.

Miksi hintataso on korkea?

Kontaktipelin kypärä ja suojat nostavat aloittamisen kynnystä, ja siksi lajin hintataso on korkea. Moni seura lainaa varusteita aloittajalle ensimmäisiksi kerroiksi, joten ennen hankintoja voi kokeilla, sopiiko laji. Lippupallossa kustannukset ovat pienet.

Miten valmistaudun ensimmäiseen harjoitukseen?

Soita tai kirjoita seuralle etukäteen ja kysy, mitä ensimmäiselle kerralle kannattaa ottaa mukaan. Useimmiten riittävät urheiluvaatteet, juomapullo ja nurmi- tai tekonurmikengät. Seura kertoo, saako varusteita lainaksi. Ensimmäisellä kerralla harjoitellaan perusliikkeitä, joten aiempaa kokemusta ei tarvita.

Hyvä kuntopohja auttaa, mutta lajissa on tilaa monenlaisille pelaajille. Aloita rauhallisesti ja kysy valmentajalta, jos jokin sääntö tai kuvio jää epäselväksi. Pelikirjan kuviot tulevat tutuksi toiston kautta, ja seura opettaa ne vaihe vaiheelta.

Mistä lajin tunnistaa katsojana?

Katsojalle pelin rytmi on helppo tunnistaa: aina kun kello pysähtyy, joukkueet palaavat asetelmaan ja uusi yritys alkaa. Seuraa, kuinka monennella yrityksellä hyökkäys on ja kuinka monta jaardia on jäljellä seuraavaan rajaan. Näillä kahdella luvulla saa pelin kulun hyvin kiinni.

Sopiiko laji lapsille?

Sopii, mutta sopivin muoto on aluksi lippupallo. Liiton pelaajapolun mukaan 9-13-vuotiaat aloittavat lippupallolla: 9-11-vuotiaat pelaavat viittä vastaan viisi pienemmällä kentällä, 12-13-vuotiailla pelimuoto kasvaa seitsemään tai yhdeksään pelaajaan. Kontakti lisätään vasta, kun perustaidot ja turvallisuusasiat ovat hallussa. Painopiste on pelin ilossa, tasaisessa peliajassa ja monipuolisessa liikkumisessa.

Rugby on lähin sukulaislaji ja eroaa amerikkalaisesta jalkapallosta suojaamattomuudellaan ja jatkuvalla pelillä, lue rugby. Lisää lasten lajeista: lasten harrastukset. Pallopelinä tuttu vaihtoehto on jalkapallo.