Kiipeily

Mikä on kiipeily?

Sisäkiipeilyssä kiivetään keinotekoisilla seinillä, joihin on kiinnitetty otteita. Reitit on tehty eri vaikeustasoille, joten aloittaja löytää sopivan haasteen ja kokenut kiipeilijä omansa. Tavoite on edetä reitin päähän.

Lajin pariin pääsee myös ulkona kallioilla, mutta aloittajan kannattaa oppia perusteet sisällä. Keskuksissa on henkilökuntaa, joka neuvoo ensikertalaista.

Kiipeily kuormittaa sormia, käsivarsia, hartioita, keskivartaloa ja jalkoja. Se kehittää myös ongelmanratkaisua, koska jokaiselle reitille on mietittävä oma etenemistapa. Lisää liikunnan perusteista löytyy liikuntasuosituksen sivulta.

Miten pääsen alkuun?

1. Valitse sisäkiipeilykeskus lähelläsi. Keskuksesta saa lajin aloittamiseen kaiken tarpeellisen: vuokravarusteet ja opastuksen.
2. Aloita boulderoinnista. Matalalla seinällä ei tarvita kuin kengät, ja kaatuminen on turvallista, kun alla on paksu matto.
3. Opettele putoaminen ja alastulo. Henkilökunta neuvoo ensikäynnillä, miten matolle pudotaan niin, ettei kiipeilijä satuta itseään.
4. Kokeile köysikiipeilyä, kun olet valmis. Moni keskus tarjoaa itsevarmistavia laitteita, joita kutsutaan jojoiksi. Niiden avulla ensikertalainenkin kiipeää turvallisesti.
5. Käy lyhyt kurssi, jos haluat kiivetä varmistamalla toista. Kurssilla opetellaan solmut ja varmistus, ja kurssin jälkeen keskus antaa kiipeilykortin tai vastaavan osaamismerkinnän.

Jos haluat tietoa kursseista, Suomen Kiipeilyliiton sivuilla on lista harrastajille tarkoitetuista kursseista. Alkeiskurssin alaikäraja on yleensä noin 14 vuotta, mutta se vaihtelee keskuksittain.

Mitä varusteita tarvitaan?

Ensimmäisellä käynnillä vuokravarusteet riittävät. Oman kalustosi kannattaa tulla vasta, kun käyt säännöllisesti.

Kiipeilyliitto muistuttaa, että köyttä, valjaita, sulkurenkaita ja jatkoja ei kannata ostaa käytettynä, koska tekstiilien kestoikä on rajallinen eikä käyttöhistoria ole tiedossa. Muut varusteet voi ostaa käytettynä.

Turvallisuus keskuksessa

Kiipeilyliiton mukaan vakavat onnettomuudet ovat hyvin harvinaisia, kun riskit hallitaan. Muutama perussääntö pitää kiipeilyn turvallisena:

• Kuuntele ensikäynnin turvaperehdytys ja noudata keskuksen sääntöjä.
• Älä kiipeä toisen kiipeilijän päälle tai putoamisalueelle.
• Tarkista köyden solmu ja valjaat ennen jokaista köysireittiä, vaikka varmistaja olisi tuttu.
• Lepää, kun sormet tai kyynärvarret väsyvät.

Sormia ja olkapäitä kuormittava laji vaatii tauot, joten aloita varovasti ja lisää kiipeilymääriä viikkojen kuluessa.

Miten kiipeilykeskuksessa toimitaan?

Ensikäynti alkaa yleensä ilmoittautumisella ja turvaperehdytyksellä. Kun olet kirjautunut, vuokraat kengät ja tarvittaessa valjaat. Ennen kuin aloitat, katso muiden kiipeilijöiden reitit ja valitse itsellesi sopiva vaikeustaso. Keskuksissa on usein reittejä eri vaikeustasoille, joten ensikertalainenkin löytää haasteen, jonka voi suorittaa.

Kiipeämisen perusliikkeet ovat yksinkertaisia, mutta ne vaativat harjoittelua:

• Jalkatyö. Aloittaja luottaa liikaa käsiin. Käytä jalkoja, ja työnnä itsesi ylös jalkojen voimalla, jolloin käsivarret säästyvät.
• Käsivarret suorina. Pidä kädet suorina aina kun mahdollista, koska suora käsi väsyy vähemmän kuin koukussa oleva.
• Lepoasennot. Etsi reitiltä asento, jossa voit levätä ennen vaikeaa kohtaa.
• Reitin lukeminen. Katso reitti ylhäältä alaspäin ennen kuin lähdet, ja mieti, mistä otteista etenet.

Köysikiipeilyssä on lisäksi tärkeää tarkistaa varmistusjärjestelmä. Kiipeilyliiton mukaan köysikiipeilijät suorittavat lyhyen kurssin, jonka kautta saa keskuksen kiipeilykortin tai vastaavan. Kortti kertoo, onko kiipeilijä oikeutettu yläköyteen tai alaköyteen, eli joko köysi on ylhäällä ja kiipeilijä varmistetaan alhaalta, tai köysi vedetään mukana ylöspäin.

Mistä löytää seuran ja kurssin?

Suomen Kiipeilyliitto kokoaa kiipeilyseurat ja kurssit omille sivuilleen. Seurat järjestävät kursseja, lasten ja nuorten ryhmiä ja yhteisiä kiipeilyiltoja. Kiipeilykeskukset tarjoavat myös omia alkeiskursseja. Seinäkiipeilyn alkeiskurssilla opetellaan yläköysikiipeilyä sisäseinällä, ja sille voi osallistua ilman aiempaa kokemusta. Junioriseurojen jäsenet saavat Kiipeilyliiton vakuutuksen jäsenyyden kautta, joten kysy vakuutuksesta seuralta.

Kun peruskiipeily sujuu, voit siirtyä kokeilemaan kallioita ulkona. Ulkokiipeily vaatii oman kurssin ja omat varusteet, ja ensimmäisiä kertoja kannattaa tehdä kokeneen kiipeilijän mukana.

Kiipeilyn terveysvaikutukset ja palautuminen

Kiipeily kuormittaa sormia, käsivarsia ja olkapäitä tavalla, johon keho tottuu hitaasti. Jänteet sopeutuvat lihaksia hitaammin, joten aloittajan kannattaa pitää harjoituspäivien välissä lepopäiviä ja lisätä kiipeilymäärää vähitellen. Lämmittely helpoilla reiteillä ennen vaikeampia vähentää rasitusta. Kiipeilyn jälkeen venyttele käsivarsia ja hartioita.

Jos sormiin tai kyynärpäihin tulee kipua, pidä tauko ja kysy tarvittaessa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta. Ohjaajat ja kokeneet kiipeilijät neuvovat mielellään oikean tekniikan, joka säästää nivelistä.

Sopiiko kiipeily lapsille?

Sopii. Ohjattujen ryhmien nuorimmat osallistujat ovat noin 6-vuotiaita, ja jopa 5-vuotiaita otetaan mukaan joissakin ryhmissä. Pienemmät lapset kiipeävät yleensä vanhemman tai muun aikuisen valvonnassa. Ikäryhmät vaihtelevat seuroittain ja keskuksittain, joten kysy paikalliselta tarjoajalta. Lapsille ja nuorille on ohjattuja ryhmiä tyypillisesti täysi-ikäisyyteen asti, ja niitä järjestävät sekä keskukset että kiipeilyseurat. Lisää harrastusideoita löytyy lasten harrastusten sivulta.

Matalan seinän lajista kerrotaan tarkemmin sivulla boulderointi.